" Tässä taas puolitoista vuotta myöhemmin istun koneen äärellä yhä isompana ihmisenä..." -marraskuu 2017.
Lause pätee jälleen, istun koneen äärellä yhä vain isompana. Tosin jonkin verran paino on pudonnut mitä se oli huipussaan. Onko mun keholle tullut joku raja vastaan - tästä isommaksi et voi enää paisua.
Voisin käydä läpi ja jauhaa siitä miksen vuodessa ole tehnyt painolleni mitään, syvempiä syitä ja pohdiskeluja, mutta en taida jaksaa. Viime keväänä kyllä taas yritin, mutta homma kaatui siihen kun tuli opiskelijabileet, alkoholi ja baarin jälkeinen pizza. En päässyt enää takaisin raiteille.
Viikko sitten aloitin jälleen vhh-ruokavalion. Paino on tippunut viikossa 1,9 kg. Aika hienoa. Lisäksi olen tehnyt lihaskuntoa. Minä?! Kyllä, minä.
Todella toivon että motivaationi pysyy nyt yllä, mutta toisaalta kyllä mä luotan itseeni. Olisiko tässä mitään pointtia jos haukkuisin itseäni vain epäonnistuneiden yritysten vuoksi? Ei. En ansaitse haukkuja vaan kannustusta ja lempeyttä itseltäni itselleni. Haluan tehdä tämän itseni vuoksi. Jotta minulla olisi parempi olo, jotta olisin terveempi ja jotta arvostaisin itseäni vielä hieman enemmän.
perjantai 11. tammikuuta 2019
keskiviikko 15. marraskuuta 2017
Terveys mietityttää
Ikuinen laihduttaja. Sekö minä sitten olen? En ole koko ajan tokikaan dieetillä, mutta aina tasaisin väliajoin päätän aloittaa elämänmuutoksen eikä sitä tähän päivään mennessä ole tapahtunut.
Jälleen on surullista ajatella, missä olisin itseni kanssa jos olisin tuolloin alkuvuodesta 2016 onnistunut tavoitteessani. Tässä taas puolitoista vuotta myöhemmin istun koneen äärellä yhä isompana ihmisenä... Harmittaa ja vähän suututtaakin. Olisinpa onnistunut.
Mitä melkein kahdessa vuodessa on tapahtunut?
Aloitin opiskelun viime syksynä 2016. Melkein heti koulun alettua mielialani alkoi laskea tasaisesti yhä alemmas. Merkkejä siitä oli varmasti ollut jo aiemminkin, mutta ehkä tuo suuri elämänmuutos laukaisi sen lopullisesti. Hankin apua, ja sain sitä. Tällä hetkellä voin selvästi paremmin, jaksan tehdä asioita enkä jatkuvasti makaa sängyn pohjalla itsetuhoisin ajatuksin.
Vaikka minulla nytkään ei ole kovin hyvä itsetunto, oli se paljon huonompi tuolloin. Kotoa lähteminen oli todella vaikeaa ja kaupungissa ahdisti kävellä ihmisten katseiden alla.
Nyt olen hieman armeliaampi itselleni ja osaan löytää kehostani hyviäkin asioita.
Kuluneina kuukausina olen syönyt hyvin epäterveellisesti. Jaksan laittaa ruokaa liian harvoin ja edelleen sipsit ovat suuri rakkauteni. Mutta, nyt on käynyt niin, että minulla alkaa jopa tulla stoppi vastaan ja välillä oikein himottaa saada terveellistä ruokaa. Taitaa olla tosiaan merkki siitä, että jotain täytyisi tehdä.
Viime keväänä verensokeriarvojani alettiin seurata. Minulla epäiltiin ainakin heikentynyttä sokerinsietoa, ja tyypin 2 diabetes ei olisi varmaan kaukana. Sain kotiini mittarin jolla oli tarkoitus seurata arvoja, mutten ollut lainkaan motivoitunut hoitamaan itseäni ja pitämään itsestäni huolta. Välttelin asian ajattelemista enkä varannut uutta aikaa hoitajalle. En halunnut ajatella että voisin sairastua, eikä minua oikeastaan se edes kiinnostanut. Nyt kun olen "parantunut", tai voin aiakin paremmin, asia on alkanut huolettaa. Ensimmäistä kertaa terveyteni voi olla vaarassa ylipainon vuoksi. Onhan se aika järkyttävää.
En tiedä vielä mitä mun pitäisi tehdä. Tai toki tiedän mitä pitäisi, mutta miten...
Jälleen on surullista ajatella, missä olisin itseni kanssa jos olisin tuolloin alkuvuodesta 2016 onnistunut tavoitteessani. Tässä taas puolitoista vuotta myöhemmin istun koneen äärellä yhä isompana ihmisenä... Harmittaa ja vähän suututtaakin. Olisinpa onnistunut.
Mitä melkein kahdessa vuodessa on tapahtunut?
Aloitin opiskelun viime syksynä 2016. Melkein heti koulun alettua mielialani alkoi laskea tasaisesti yhä alemmas. Merkkejä siitä oli varmasti ollut jo aiemminkin, mutta ehkä tuo suuri elämänmuutos laukaisi sen lopullisesti. Hankin apua, ja sain sitä. Tällä hetkellä voin selvästi paremmin, jaksan tehdä asioita enkä jatkuvasti makaa sängyn pohjalla itsetuhoisin ajatuksin.
Vaikka minulla nytkään ei ole kovin hyvä itsetunto, oli se paljon huonompi tuolloin. Kotoa lähteminen oli todella vaikeaa ja kaupungissa ahdisti kävellä ihmisten katseiden alla.
Nyt olen hieman armeliaampi itselleni ja osaan löytää kehostani hyviäkin asioita.
Kuluneina kuukausina olen syönyt hyvin epäterveellisesti. Jaksan laittaa ruokaa liian harvoin ja edelleen sipsit ovat suuri rakkauteni. Mutta, nyt on käynyt niin, että minulla alkaa jopa tulla stoppi vastaan ja välillä oikein himottaa saada terveellistä ruokaa. Taitaa olla tosiaan merkki siitä, että jotain täytyisi tehdä.
Viime keväänä verensokeriarvojani alettiin seurata. Minulla epäiltiin ainakin heikentynyttä sokerinsietoa, ja tyypin 2 diabetes ei olisi varmaan kaukana. Sain kotiini mittarin jolla oli tarkoitus seurata arvoja, mutten ollut lainkaan motivoitunut hoitamaan itseäni ja pitämään itsestäni huolta. Välttelin asian ajattelemista enkä varannut uutta aikaa hoitajalle. En halunnut ajatella että voisin sairastua, eikä minua oikeastaan se edes kiinnostanut. Nyt kun olen "parantunut", tai voin aiakin paremmin, asia on alkanut huolettaa. Ensimmäistä kertaa terveyteni voi olla vaarassa ylipainon vuoksi. Onhan se aika järkyttävää.
En tiedä vielä mitä mun pitäisi tehdä. Tai toki tiedän mitä pitäisi, mutta miten...
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
Superdieetti alkoi
Tässä nyt pitkästä aikaa kirjoittelen. Viimeksi sanoin heti alkuun että usein syyn voi arvata jos laihdutusblogi ei päivity, no joo, sama homma nytkin. En ole siis erityisemmin yrittänyt tehdä painolleni mitään. Olen syönyt terveellisesti lämpimän ruuan, mutta sipsiä on mennyt monet pussit...
Yhden siiderin rohkaisemana menin Fitfarmin sivuille ja päätin ostaa Superdieetin, joka alkoi toissapäivänä maanantaina. Olen pyöritellyt päässäni ajatusta Fitfarmista jo sieltä tammikuusta asti, kun aloitin karppaamisen. Silloin kuitenkin uskoin pystyväni laihtumaan vähentämällä hiilareita, kuten olin ennenkin tehnyt. Into siihen kuitenkin loppui lyhyeen ja tällä kertaa koitan toista tapaa.
Kyllä minua hieman jopa hävettää käyttää tämmöisiä konsteja laihdutukseen, kun en omin avuin selviä normaalilla ruokavaliolla. Kaverinikin silloin tammikuussa sanoi että hän AINAKIN laihtui syömällä lautasmallin mukaan. No good for you, ei onnistu minulla. Siitä tuli kyllä vähän paha mieli. Ei myöskään ollut kiva kertoa tästä Superdieetistä, mutta no.... minä päätän itse mitä teen.
Hyviä puolia tässä dieetissä on ainakin minulle se, että siinä on liikuntaohjeet. En vain kerta kaikkiaan ole saanut itse itseäni lenkille tai jumppaamaan, mutta nyt kun "joku" kertoo minulle mitä tehdä, niin se on helpompaa. Ja tietty haluan saada kaiken hyödyn irti, kun maksoinkin siitä.
Nyt olen siis aamulla ensimmäisenä käynyt lenkillä ja tehnyt kotitreeniä, jee!
Kyllä maanantaina pääsi itku kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran aamulenkillä kun en meinannut loppumatkasta enää jaksaa nousta ylämäkeä. Toisen kerran illalla kun tein treeniä enkä pystynyt tekemään kaikkia liikkeitä tarpeeksi montaa kertaa. Olo oli todella epätoivoinen ja olin surullinen siitä, että olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Enkä nytkään sitä ymmärrä. Kaikki olisi nyt miljoona kertaa helpompaa jos olisin pysynyt 75 kiloisena (tai alle) laihdutettuani siihen painoon vuonna 2012. Mutta ei auta jossitella, se ei auta mitään vaikkakin liikasyömisen syyt olisi varmasti hyvä tunnistaa ja pohtia siihen ratkaisuja.
Anyway, palatakseni vielä tuohon etten jaksa tehdä liikkeitä, niin pakko myöntää, että olen myös helposti luovuttavaa tyyppiä. Poikaystäväni sanoi minulle että "tee sen verran kun pystyt ja että tunnet tehneesi niin paljon kuin voit". Hyvin sanottu, maananantaina eikä eilen kyllä täysin tuntunut siltä. Olisin varmaan pystynyt vähän vielä tekemään. Olen mukavuudenhaluista sorttia enkä ainakaan vielä tykkää hikoilla. Toivon että saisin dieetin edetessä vielä lisää taistelulutahtoa tehdä treeni kunnolla loppuun.
Tässä varmaan kaikki tältä erää, tuli aikamoinen sillisalaatti mutta julkaisenpa kuitenkin.
Yhden siiderin rohkaisemana menin Fitfarmin sivuille ja päätin ostaa Superdieetin, joka alkoi toissapäivänä maanantaina. Olen pyöritellyt päässäni ajatusta Fitfarmista jo sieltä tammikuusta asti, kun aloitin karppaamisen. Silloin kuitenkin uskoin pystyväni laihtumaan vähentämällä hiilareita, kuten olin ennenkin tehnyt. Into siihen kuitenkin loppui lyhyeen ja tällä kertaa koitan toista tapaa.
Kyllä minua hieman jopa hävettää käyttää tämmöisiä konsteja laihdutukseen, kun en omin avuin selviä normaalilla ruokavaliolla. Kaverinikin silloin tammikuussa sanoi että hän AINAKIN laihtui syömällä lautasmallin mukaan. No good for you, ei onnistu minulla. Siitä tuli kyllä vähän paha mieli. Ei myöskään ollut kiva kertoa tästä Superdieetistä, mutta no.... minä päätän itse mitä teen.
Hyviä puolia tässä dieetissä on ainakin minulle se, että siinä on liikuntaohjeet. En vain kerta kaikkiaan ole saanut itse itseäni lenkille tai jumppaamaan, mutta nyt kun "joku" kertoo minulle mitä tehdä, niin se on helpompaa. Ja tietty haluan saada kaiken hyödyn irti, kun maksoinkin siitä.
Nyt olen siis aamulla ensimmäisenä käynyt lenkillä ja tehnyt kotitreeniä, jee!
Kyllä maanantaina pääsi itku kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran aamulenkillä kun en meinannut loppumatkasta enää jaksaa nousta ylämäkeä. Toisen kerran illalla kun tein treeniä enkä pystynyt tekemään kaikkia liikkeitä tarpeeksi montaa kertaa. Olo oli todella epätoivoinen ja olin surullinen siitä, että olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Enkä nytkään sitä ymmärrä. Kaikki olisi nyt miljoona kertaa helpompaa jos olisin pysynyt 75 kiloisena (tai alle) laihdutettuani siihen painoon vuonna 2012. Mutta ei auta jossitella, se ei auta mitään vaikkakin liikasyömisen syyt olisi varmasti hyvä tunnistaa ja pohtia siihen ratkaisuja.
Anyway, palatakseni vielä tuohon etten jaksa tehdä liikkeitä, niin pakko myöntää, että olen myös helposti luovuttavaa tyyppiä. Poikaystäväni sanoi minulle että "tee sen verran kun pystyt ja että tunnet tehneesi niin paljon kuin voit". Hyvin sanottu, maananantaina eikä eilen kyllä täysin tuntunut siltä. Olisin varmaan pystynyt vähän vielä tekemään. Olen mukavuudenhaluista sorttia enkä ainakaan vielä tykkää hikoilla. Toivon että saisin dieetin edetessä vielä lisää taistelulutahtoa tehdä treeni kunnolla loppuun.
Tässä varmaan kaikki tältä erää, tuli aikamoinen sillisalaatti mutta julkaisenpa kuitenkin.
torstai 3. maaliskuuta 2016
Miten tästä etenisi
Laihdutusblogit ovat siitä hauskoja, että jos ne eivät päivity, voi melkein arvata mistä se johtuu!
Ikävä kyllä mulla ei ole siis hyviä uutisia kerrottavana. Pastaa ynnä muuta olen syönyt, ja myöskin herkkuja. Kiloja on varmasti tullut takaisin, mutta en ole uskaltautunut vaa'alle. Silti on edes jokseenkin positiivinen olo, koska tänä vuonna olen enemmän motivoitunut ja varma siitä, että onnistun painonpudotuksessa. Tämä on vain tällainen takapakki, jonka voi kyllä korjata. En ajattele että nyt on kaikki toivo menetetty.
Olen taas todennut sen, että ei ne annoskoot vain pysy järkevinä. Pakko on aina ottaa lisää. Leipää syön aivan liikaa ihan vain sen himoon. Jälleen huomasin sen että tämänkin asian vuoksi se vhh-dieetti kyllä minulle sopii. Tällä hetkellä tuntuu hankalalta aloittaa sitä uudestaan, enkä varmaan sitä samalla tavalla edes yritä kuin tammikuussa. Ajattelin että jo leivän poisjättämisellä olisi varmasti positiivinen vaikutus laihtumiseen. Voisin myös yrittää vähentää hiilaripitoisia osia ruuassani. Lisätä siis kasviksia, mutta ehkä syödä vähän sitä viljaakin... Myös herkut täytyy laittaa nyt kokonaan pannaan, kun ei niidenkään määrä pysy käsissä. En ole vielä täysin varma kuinka tästä etenen, mutta jostain täytyy aloittaa.
Ja se liikunta. Sitä täytyisi edelleen lisätä, nyt en ole liikkunut taas yhtään. Hohhoi. Ei vain pätkääkään kiinnosta mennä lenkille tai tehdä jotain kahvakuulaa. Täytyisi vain yrittää niin ehkä siitä tulisi tapa...
Tässä kaikki tällä erää, toivottavasti ensi kerralla olisi niitä hyviä uutisia.
Ikävä kyllä mulla ei ole siis hyviä uutisia kerrottavana. Pastaa ynnä muuta olen syönyt, ja myöskin herkkuja. Kiloja on varmasti tullut takaisin, mutta en ole uskaltautunut vaa'alle. Silti on edes jokseenkin positiivinen olo, koska tänä vuonna olen enemmän motivoitunut ja varma siitä, että onnistun painonpudotuksessa. Tämä on vain tällainen takapakki, jonka voi kyllä korjata. En ajattele että nyt on kaikki toivo menetetty.
Olen taas todennut sen, että ei ne annoskoot vain pysy järkevinä. Pakko on aina ottaa lisää. Leipää syön aivan liikaa ihan vain sen himoon. Jälleen huomasin sen että tämänkin asian vuoksi se vhh-dieetti kyllä minulle sopii. Tällä hetkellä tuntuu hankalalta aloittaa sitä uudestaan, enkä varmaan sitä samalla tavalla edes yritä kuin tammikuussa. Ajattelin että jo leivän poisjättämisellä olisi varmasti positiivinen vaikutus laihtumiseen. Voisin myös yrittää vähentää hiilaripitoisia osia ruuassani. Lisätä siis kasviksia, mutta ehkä syödä vähän sitä viljaakin... Myös herkut täytyy laittaa nyt kokonaan pannaan, kun ei niidenkään määrä pysy käsissä. En ole vielä täysin varma kuinka tästä etenen, mutta jostain täytyy aloittaa.
Ja se liikunta. Sitä täytyisi edelleen lisätä, nyt en ole liikkunut taas yhtään. Hohhoi. Ei vain pätkääkään kiinnosta mennä lenkille tai tehdä jotain kahvakuulaa. Täytyisi vain yrittää niin ehkä siitä tulisi tapa...
Tässä kaikki tällä erää, toivottavasti ensi kerralla olisi niitä hyviä uutisia.
perjantai 12. helmikuuta 2016
Takaiskuja
Pidin viime lauantaina sen suunnitellun karpittoman päivän juhlien vuoksi. Ei olisi kannattanut, sillä en ole päässyt palaamaan takaisin ruotuun, vaan jatkanut mässyttelyä eiliseen torstaihin asti. Olen tosi yllättynyt että näin kävi. Ehkä se päivä oli liian aikaisin, sillä olin karpannut vasta kolme viikkoa, ja hiilarihimot eivät olleet täysin kadonneet. Toki syy on myös huonossa itsekurissa. Pääruuat pidin edelleen vähähiilihydraattisina, mutta söin sipsiä, suolapähkinöitä ja PALJON leipää....
Harmittaa kovasti, enkä esimerkiksi maanantaina uskaltanut käydä lainkaan vaa'alla. No tänä aamuna uskaltauduin, ja se näytti 99,2 kg eli ei ollenkaan huono lukema. Vain 200 grammaa enemmän kuin viime viikon alussa, ihme kyllä. On ollut mietteitä siitä, kannattaako minun edes jatkaa tätä ruokavaliota. Olisi niiin kiva välillä syödä jotain hyvää... Tulin kuitenkin siihen tulokseen että jatkan tätä niin kauan kuin se hyvältä tuntuu ja kunnes olen varma siitä että annoskoot pysyvät hallinnassa. Näiden päivien jälkeen vahvistui tunne siitä, että minun pitää kieltää itseltäni selvästi kaikki herkut. Ei mulla toimi se, että kerran viikossa saa vähän sydä jotain hyvää, ei kerta kaikkiaan.
Kuulostaa vähän sairaalta, mutta niin se vain on. Tässä nyt harjoittelen niitä normaaleja ruokamääriä ja opettelen itsehillintää. Kokonaista ciabattaa ei nimittäin varmaan ole normaalia syödä kerralla!
Kyllä tämä tästä alkaa taas varmasti sujua, kun vain viitsin yrittää. Alku oli niin hyvä, ja kyllähän se laihtuminen motivoi. Paremmalla onnella tämä viikonloppu ja seuraavat viikot. :)
Harmittaa kovasti, enkä esimerkiksi maanantaina uskaltanut käydä lainkaan vaa'alla. No tänä aamuna uskaltauduin, ja se näytti 99,2 kg eli ei ollenkaan huono lukema. Vain 200 grammaa enemmän kuin viime viikon alussa, ihme kyllä. On ollut mietteitä siitä, kannattaako minun edes jatkaa tätä ruokavaliota. Olisi niiin kiva välillä syödä jotain hyvää... Tulin kuitenkin siihen tulokseen että jatkan tätä niin kauan kuin se hyvältä tuntuu ja kunnes olen varma siitä että annoskoot pysyvät hallinnassa. Näiden päivien jälkeen vahvistui tunne siitä, että minun pitää kieltää itseltäni selvästi kaikki herkut. Ei mulla toimi se, että kerran viikossa saa vähän sydä jotain hyvää, ei kerta kaikkiaan.
Kuulostaa vähän sairaalta, mutta niin se vain on. Tässä nyt harjoittelen niitä normaaleja ruokamääriä ja opettelen itsehillintää. Kokonaista ciabattaa ei nimittäin varmaan ole normaalia syödä kerralla!
Kyllä tämä tästä alkaa taas varmasti sujua, kun vain viitsin yrittää. Alku oli niin hyvä, ja kyllähän se laihtuminen motivoi. Paremmalla onnella tämä viikonloppu ja seuraavat viikot. :)
Hyvää viikonloppua!
torstai 28. tammikuuta 2016
Jauhelihapihvit
Hei!
Viime päivinä olen syönyt enimmäkseen jauhelihapihvejä, ne kestivät kauemmin kuin odotin, tein ne maanantaina ja vasta tänään torstaina söin viimeiset kaksi...!
Aika perusreseptillä tein, toki jätin korppujauhot pois mitä usein käytetään.. :)
Naudanjauhelihapihvit
16 pihviä
800 g jauhelihaa
200 g kermaviiliä
2 kananmunaa
1 sipuli
valkosipulia
Sekoita kaikki keskenään, muotoile pihvejä. Paista pannulla n. 10 min.
Näiden paistaminen oli kyllä sellainen urakka että hetkeksi saa jauhelihapihvit jäädä. Paistoin siis yhdellä pannulla.. uunissa tulee toki helpommin.
Uuniin laitoin parsakaalia ja paprikaa ja lisäksi tein kermaviilikastikkeen, eli kermaviiliin vain mausteita ja se on siinä.
Viime päivinä olen syönyt enimmäkseen jauhelihapihvejä, ne kestivät kauemmin kuin odotin, tein ne maanantaina ja vasta tänään torstaina söin viimeiset kaksi...!
Aika perusreseptillä tein, toki jätin korppujauhot pois mitä usein käytetään.. :)
Naudanjauhelihapihvit
16 pihviä
800 g jauhelihaa
200 g kermaviiliä
2 kananmunaa
1 sipuli
valkosipulia
Sekoita kaikki keskenään, muotoile pihvejä. Paista pannulla n. 10 min.
Näiden paistaminen oli kyllä sellainen urakka että hetkeksi saa jauhelihapihvit jäädä. Paistoin siis yhdellä pannulla.. uunissa tulee toki helpommin.
Uuniin laitoin parsakaalia ja paprikaa ja lisäksi tein kermaviilikastikkeen, eli kermaviiliin vain mausteita ja se on siinä.
Vähähiilihydraattista ja täyttävää.
maanantai 25. tammikuuta 2016
Mittani
Nyt kun minulla on yhden viikon tulokset mitattuna, ajattelin naputtaa ne tänne. Teen mitoille varmaankin tuonne ylös myös välilehden, niin ne löytää helposti. :)
Aloitusmitat 14.1.2016
Paino 103,1 kg
Hartiat 120,0 cm
Kaula 40,5 cm
Hauis 37,5 cm
Kyynärvarsi 31,5 cm
Ranne 18,0 cm
Rinta 115,5 cm
Rinnan alta 101,5
Vyötärö kapein 105,0 cm
Vyötärö levein 117,0 cm
Lantio 115,0 cm
Reisi 77,0 cm
Polvi 45,5 cm
Pohje 44,0 cm
Nilkka 26 cm
25.1.2016
Paino 100,0 kg (-3,1 kg)
Vyötärö kapein 102,5 cm (-2,5 cm)
Vyörärö levein 144,0 cm (-3,0 cm)
Ensimmäisella kerralla mittaus oli lähes koko kehon kattava, tulevaisuudessa en varmastikaan joka kohtaa mittaa, vaan vasta myöhemmin, jolloin tuloksissa selvästi on eroa. Mittauskin saattaa heitellä niin paljon, että jos nyt mittaisin nilkan vähän eri kohdasta, saisin varmaan 2 cm enemmän. Hauska kuitenkin myöhemmin nähdä, että esimerkiksi kaulastakin on lähtenyt pari senttiä.
Navankin kohdalta mittaaminen tuotttaa hankaluuksia, sillä tulos riippuu siitä missä kohdassa mittanauha menee takaa... jos se menee vähän jenkkakahvojen päälle, tulos on heti eri. Mutta muistaakseni mittasin ensimmäisella kerralla leveimmästä kohdasta. (Mua alkoi nyt todella ärsyttää kun äsken vielä kokeilin mitata leveimmästä kohtaa ja se heitteli koko ajan kun vähänkin paikkaa vaihtoi....)
No mutta, selvästi jo tässä 11 päivässä on tullut tuloksia, aika mahtavaa!
Aloitusmitat 14.1.2016
Paino 103,1 kg
Hartiat 120,0 cm
Kaula 40,5 cm
Hauis 37,5 cm
Kyynärvarsi 31,5 cm
Ranne 18,0 cm
Rinta 115,5 cm
Rinnan alta 101,5
Vyötärö kapein 105,0 cm
Vyötärö levein 117,0 cm
Lantio 115,0 cm
Reisi 77,0 cm
Polvi 45,5 cm
Pohje 44,0 cm
Nilkka 26 cm
25.1.2016
Paino 100,0 kg (-3,1 kg)
Vyötärö kapein 102,5 cm (-2,5 cm)
Vyörärö levein 144,0 cm (-3,0 cm)
Ensimmäisella kerralla mittaus oli lähes koko kehon kattava, tulevaisuudessa en varmastikaan joka kohtaa mittaa, vaan vasta myöhemmin, jolloin tuloksissa selvästi on eroa. Mittauskin saattaa heitellä niin paljon, että jos nyt mittaisin nilkan vähän eri kohdasta, saisin varmaan 2 cm enemmän. Hauska kuitenkin myöhemmin nähdä, että esimerkiksi kaulastakin on lähtenyt pari senttiä.
Navankin kohdalta mittaaminen tuotttaa hankaluuksia, sillä tulos riippuu siitä missä kohdassa mittanauha menee takaa... jos se menee vähän jenkkakahvojen päälle, tulos on heti eri. Mutta muistaakseni mittasin ensimmäisella kerralla leveimmästä kohdasta. (Mua alkoi nyt todella ärsyttää kun äsken vielä kokeilin mitata leveimmästä kohtaa ja se heitteli koko ajan kun vähänkin paikkaa vaihtoi....)
No mutta, selvästi jo tässä 11 päivässä on tullut tuloksia, aika mahtavaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)