keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Superdieetti alkoi

Tässä nyt pitkästä aikaa kirjoittelen. Viimeksi sanoin heti alkuun että usein syyn voi arvata jos laihdutusblogi ei päivity, no joo, sama homma nytkin. En ole siis erityisemmin yrittänyt tehdä painolleni mitään. Olen syönyt terveellisesti lämpimän ruuan, mutta sipsiä on mennyt monet pussit...

Yhden siiderin rohkaisemana menin Fitfarmin sivuille ja päätin ostaa Superdieetin, joka alkoi toissapäivänä maanantaina. Olen pyöritellyt päässäni ajatusta Fitfarmista jo sieltä tammikuusta asti, kun aloitin karppaamisen. Silloin kuitenkin uskoin pystyväni laihtumaan vähentämällä hiilareita, kuten olin ennenkin tehnyt. Into siihen kuitenkin loppui lyhyeen ja tällä kertaa koitan toista tapaa.

Kyllä minua hieman jopa hävettää käyttää tämmöisiä konsteja laihdutukseen, kun en omin avuin selviä normaalilla ruokavaliolla. Kaverinikin silloin tammikuussa sanoi että hän AINAKIN laihtui syömällä lautasmallin mukaan. No good for you, ei onnistu minulla. Siitä tuli kyllä vähän paha mieli. Ei myöskään ollut kiva kertoa tästä Superdieetistä, mutta no.... minä päätän itse mitä teen.

Hyviä puolia tässä dieetissä on ainakin minulle se, että siinä on liikuntaohjeet. En vain kerta kaikkiaan ole saanut itse itseäni lenkille tai jumppaamaan, mutta nyt kun "joku" kertoo minulle mitä tehdä, niin se on helpompaa. Ja tietty haluan saada kaiken hyödyn irti, kun maksoinkin siitä.
Nyt olen siis aamulla ensimmäisenä käynyt lenkillä ja tehnyt kotitreeniä, jee!
Kyllä maanantaina pääsi itku kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran aamulenkillä kun en meinannut loppumatkasta enää jaksaa nousta ylämäkeä. Toisen kerran illalla kun tein treeniä enkä pystynyt tekemään kaikkia liikkeitä tarpeeksi montaa kertaa. Olo oli todella epätoivoinen ja olin surullinen siitä, että olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Enkä nytkään sitä ymmärrä. Kaikki olisi nyt miljoona kertaa helpompaa jos olisin pysynyt 75 kiloisena (tai alle) laihdutettuani siihen painoon vuonna 2012. Mutta ei auta jossitella, se ei auta mitään vaikkakin liikasyömisen syyt olisi varmasti hyvä tunnistaa ja pohtia siihen ratkaisuja.

Anyway, palatakseni vielä tuohon etten jaksa tehdä liikkeitä, niin pakko myöntää, että olen myös helposti luovuttavaa tyyppiä. Poikaystäväni sanoi minulle että "tee sen verran kun pystyt ja että tunnet tehneesi niin paljon kuin voit". Hyvin sanottu, maananantaina eikä eilen kyllä täysin tuntunut siltä. Olisin varmaan pystynyt vähän vielä tekemään. Olen mukavuudenhaluista sorttia enkä ainakaan vielä tykkää hikoilla. Toivon että saisin dieetin edetessä vielä lisää taistelulutahtoa tehdä treeni kunnolla loppuun.

Tässä varmaan kaikki tältä  erää, tuli aikamoinen sillisalaatti mutta julkaisenpa kuitenkin.