" Tässä taas puolitoista vuotta myöhemmin istun koneen äärellä yhä isompana ihmisenä..." -marraskuu 2017.
Lause pätee jälleen, istun koneen äärellä yhä vain isompana. Tosin jonkin verran paino on pudonnut mitä se oli huipussaan. Onko mun keholle tullut joku raja vastaan - tästä isommaksi et voi enää paisua.
Voisin käydä läpi ja jauhaa siitä miksen vuodessa ole tehnyt painolleni mitään, syvempiä syitä ja pohdiskeluja, mutta en taida jaksaa. Viime keväänä kyllä taas yritin, mutta homma kaatui siihen kun tuli opiskelijabileet, alkoholi ja baarin jälkeinen pizza. En päässyt enää takaisin raiteille.
Viikko sitten aloitin jälleen vhh-ruokavalion. Paino on tippunut viikossa 1,9 kg. Aika hienoa. Lisäksi olen tehnyt lihaskuntoa. Minä?! Kyllä, minä.
Todella toivon että motivaationi pysyy nyt yllä, mutta toisaalta kyllä mä luotan itseeni. Olisiko tässä mitään pointtia jos haukkuisin itseäni vain epäonnistuneiden yritysten vuoksi? Ei. En ansaitse haukkuja vaan kannustusta ja lempeyttä itseltäni itselleni. Haluan tehdä tämän itseni vuoksi. Jotta minulla olisi parempi olo, jotta olisin terveempi ja jotta arvostaisin itseäni vielä hieman enemmän.
